Olen saanut kunnian puhua kuluneen vuoden aikana digitalisaation mahdollisuuksista useissa kunnissa ja kaupungeissa.

Olen vakuuttunut verkon mahdollisuuksista 1) tehostaa nykyistä toimintaa ja toimintamalleja 2) uudistaa ja luoda uutta toimintaa 3) mahdollisuuksia luoda täysin uusia ajatuksia kaupungin rakentamiseen ja kehittämiseen.

Olen puhkunut kuinka siirrymme jatkuvien yhteyksien kautta janatodellisuudesta ja arvoketjuista ympyrätalouteen ja arvoverkostoihin. Digiespootakin tukeva Espoon kaupunginjohtaja totesi ”Espoon onnistuvan hankkeissa, joissa kuntalaiset ovat mukana.” Kaupungissa, jos jossakin toteutuvat kaikki digitalisaation profetiat. Kaupunki on tutkimusten mukaan verkostojen verkosto, joka kehittyy ja ammentaa uutta osallistamalla ja luomalla yhdessä kuntalaisten kanssa.

Kaupunki on mielessäni heimo, joka aina kilpailee parhaista veronmaksajista. Lisäämällä avoimuutta, saadaan parviälyä toiminnan kehittämiseen ja vuoropuhelulla enemmän kehitettyä yhdessä veronmaksajien kanssa. Asiakaslähtöinen kunta ja ajatus yhdessäkehittämisestä on loistava idea. Kunta kuntalaisille ja virkamiehet tiskijukkina kehittämään tunnelmaa ja toimivuutta. Jälleen Jukan sanoin kunnan tehtävä ei ole tuottaa palveluita, vaan fasilitoida niiden syntymistä ja saatavuutta. Joustavuutta ja yhdessä tekemistä lisäämällä kuntatalous saa käyttöönsä uusia voimavaroja. Työttömät, eläkeläiset ja muut sivusta seuraavat voivat osallistua ja rakentaa entistäkin parempia olosuhteita työhön ja tekemiseen.

Kuntamarkkinointi on hämmentävä jatkotarina kunnan ilmoitustauluille, tiedottamiselle ja yksisuuntaiselle viestinnälle. En edes muista milloin kunnat keksivät tarvitsevansa itselleen brändit. Joku ainakin sai myytyä kymmenille jos ei sadoille ajatuksen ”mukava paikka elää ja yrittää.” Kuntamarkkinointi on jonkulainen irvokas jatkumo elinkeinopolitiikan kaarihalli-kehittämiselle ja tasapäistäville viesteille ihanista mansikkapaikoista.

Oikeasti jokainen kunta on aivan omanlaisensa heimo ja kaikki yhdessä ja erikseen kilpailevat parhaista veronmaksajista ja yrityksistä. Siksi kannattaa tulevaisuuden hankkeiden ja yrityselämän sijaan vaikuttaa ihmiseen. Myydä parempia oloja ja tulevaisuutta perheille, joissa yritetään ja nautitaan elämästä. Ihminen valitsee itselleen kodin, ympäristön eikä vuotavaa hallintorakennetta. Ajatus ideasta markkinoida kuntaa sen tulevaisuustrategialla on absurdi. Miten ihmeessä yliopistot, teknologiat tai sairaalat kiinnostaisivat ihmistä joka haluaa seuraa, aurinkoa, elämyksiä ja sujuvuutta?

Parhaiten Suomen kuntamarkkinoinnissa on onnistunut Kouvola, joka laittoi #munbetonihelvetti –kampanjalla Kouvolan fanit kertomaan ja jakamaan oman versionsa asuinympäristöstään. Näin tulisi toimia jokaisen kunnan, kaupungin ja oppilaitoksenkin. Laittaa sitä jo valmiiksi käyttävät todistamaan järjestelmän puolesta. Myydään niillä, jotka ovat jo ostaneet eikä arvailla mikä saattaisi rakenteena osua tulevaisuuden yrittäjään.

Elämme aikaa, joka mullistaa ajatuksen kunnasta, kuntataloudesta, ja lopulta kuntamarkkinoinnistakin. Olisi hienoa tehdä analyyttistä ja oivaltavaa markkinointia kaupungista, jossa tavoiteltaisiin ja mitattaisiin uusia asukkaita ja yrityksiä avoimesti ja yksilö kerrallaan. Olisi hienoa luoda viestintäympäristöjä, joihin osallistuisivat niin kaupunkien käyttäjät kuin vastustajatkin. Olisi hienoa antaa kuntalaisten itse muotoilla omat kaupunkinsa ja niiden viestinnät. Vain aito ja oivaltava asia myy. Kaupunkimarkkinoinnin päälle liimatut innovaatiot voi puolestani työntää tiedätte kyllä minne.

Rakkaudella tulevaisuuden kaupunkiin.

V