Arvokas ihanne tasavertaisuudesta johti tasapäistämisen Suomeen.

Tarvitsemme tasavertaisuutta lain, koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden perusoikeuksien edessä. Työhön, tuottavuuteen, oppimiseen ja ansaitsemiseen tarvitsemme tasapäistämisen sijaan tasavertaista vapautta ja mahdollisuuksia sopia, tienata, toteuttaa ja oppia yksilöllisesti.

Tasapäistämällä kaikkea synnytämme liikaa keskinkertaista. Kahlitsemalla työn aikaan ja paikkaan emme ikinä pääse kiinni parhaaseen yksilön valitsemaan tuottavuuteen. Miten ihmeessä voisimme olla parhaimmillamme työaikana ja työpaikassa kun tätäkin tarinaa kirjataan sunnuntai aamuna kello kuusi?

Tasapäistämistä perustellaan tasavertaisuudella. Tasavertaisuus ei kuitenkaan useimmiten toteudu. Jokainen meistä maksaa eri hinnan lentomatkastaan, hotelliyöstään ja kotimatkastaan. Ruoka maksaa sen mukaan mitä tulee syötyä. Liikunnankin investointi summautuu vasta kuolinvuoteella. Tasapäistämiseen johtava hyvätahtoinenkin tasavertaisuus on yksinkertaisesti surkea idea. Tasapäistämisen kautta menetetyt mahdollisuudet johtavat entistäkin suurempiin menetyksiin.

Tarvitsemme valtavasti muutosta kaikenlaisissa yhteisössä. Muutosta tarvitaan paremman version rakentamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Muutosta tarvitaan koko Suomessa, kunnissa, järjestöissä ja useissa yrityksissä. Tarvitsemme vapautta ja yksilöllisyyttä oppimiseen, johtamiseen, tuottavuuteen ja tekemiseen. Tarvitsemme enemmän ihmistä ja vapauksia vastuullisesti paremman tulevaisuuden rakentamiseen.

Vapauden, avoimuuden ja kontrollin vastakohta ei ole anarkia vaan uuden mahdollisuus.

Ilman avoimuutta, heittäytymistä, uskallusta ja rohkeutta tehdä uudella tavalla ei synny uutta Suomea. Apatian hetkellä meidän on haettava voimaa yksilöistä, joilla on yksinkertaisesti halua ja kykyä antaa ja tuottaa enemmän. Samalla vastuutamme enemmän yksittäistä ihmistä vastaamaan omasta panoksestaan ja tuloksistaan. Työ on vapautettava tuottamaan siten kuin sen maksaja sen arvokkaaksi näkee ja tekijä sen haluaa tehdä ja toteuttaa.

Keskustelen paljon virkamiesten ja organisaatioiden johtamisesta ja henkilöstöhallinnosta vastaavien kanssa tulevaisuudesta. Olemme samaa mieltä tarpeesta muuttua ja hyödyntää esimerkiksi digitalisaation mahdollisuuksia etätyössä, oppimisessa, terveydenhoidossa ja kuntien kehittämisestä. Uuden mahdollistaminen vaatii vanhan vapauttamista. Meille on annettava lupa ja rohkeus ajatella asioita uudella tavalla.

Ei aloiteta sellaista, joka uhkaa saavutettua hyvinvointia, ajattelee suomalainen. Samaan hengenvetoon tasapäistämme tekijät ansainnan, oikeuksien ja tekemisen kautta staattiseen tilaan. Uutta ei synny ilman kauhun tasapainon kyseenalaistamista. Uusi vaatii vanhan rikkomista.

Rikkominen täytyy nähdä mahdollisuutena rakentaa uusi ja entistäkin parempi versio edellisestä.

Jos ajattelet vapautta anarkiana, väärinkäytöksinä ja epätietoisuuden vallankumouksena, olet väärässä. Ei väärinkäytökset johdu mahdollisuudesta tehdä väärin vaan ihmisen pahuudesta. Ei avoimuudella, läpinäkyvyydellä ja vapaalla tiedon vaihtamisella ole mitään tekemistä väärinkäytösten kanssa. Kaikkea voi ja tullaan aina käyttämään väärin.

Kaikessa on silti nähtävä mahdollisuus tehdä ja saada aikaiseksi tasapäistävää lopputulosta enemmän.

Puhuin yrittäjäpäivänä Etelä-Tapiolan lukiossa tulevaisuuden työelämästä ja Kuntakonffassa digitaalisesta kaupungista.

Ensi perjantaina jatkuu huikea #Digiespoo -hanke. Vielä ehdit mukaan vaikuttamaan: http://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen/DigiEspootilaisuus_Digiagendaa_toteuttam(74037)