Suomessa vallitsee kaksihintajärjestelmä. Se todistaa  ettei useimmilla markkinoilla kilpailla aidosti. Keskusliikkeet myyvät polttoaineita markkinoiden kalleimmilla hinnoilla ja palauttavat sitten kuukauden lopussa takaisin jotakin. Järjestelmä on kallis. Käyttämällä kanta-asiakaskortteja tuetaan määräävässä asemassa olevia keskusliikkeitä, kilpailun puutetta ja korkeita hintoja. Ohjelmien ylläpitäminen maksaa vaikkapa Finnairille vuosittain miljoonia.

Pyytämälläkin saa toisen hinnan. Rautakaupassa, huonekaluissa ja kodinkoneissa saa nettohinnan pyytämällä. Hölmöt maksavat mitä pyydetään. Soittamalla vakuutusyhtiöön saa heti alennusta, ilmoittamalla olevansa kilpailuttamassa vasta todellisen hinnan. Operaattorikin tarkistaa paketteja ja hintoja alaspäin pyytämällä. Joka paikassa saa olla kiukuttelemassa 😉

Jos Suomessa kilpailtaisi kunnolla, ei kenelläkään olisi varaa kuorruttaa hintapyyntöjä. Päinvastoin näkisimme enemmän optikoiden tyylistä aitoa taistelua. Kuten olen aiemmin kirjoittanut hinnoista puhuminen vie toimialan ongelmiin. https://villetolvanen.com/2011/07/31/hinnasta-puhuminen-vie-perikatoon/

Jokainen kuluttaja tekee valintansa itse. Ostamalla Lidlista, Ikeasta tai Soneralta rahat menevät ulkomaille. Tukemalla keskusliikkeitä hidastamme palvelujemme kehitystä. Olisiko paras toimia tilanteen mukaan ja päättää kenelle rahat menevät tapauskohtaisesti? Vaikka lähiruoka on kallista, on rahoilla selkeä osoite. Se on oma taloutemme. Ostos tukee maaseutua, työllistää ja rahoittaa yritystoimintaa. Kaikkea sitä mitä juuri nyt tarvitsemme.

Ps. Sattumalta uutisissa kerrottiin juuri pt-kaupan ottavan yhä suuremman osan elintarvikkeiden hinnoista.