Saku kirjoittaa jokaisen maailman olevan erilainen. Hän on rohkea. Hän altistaa itsensä, näkemyksensä ja maailmansa muiden arvioitavaksi. Saku tekee hyvää työtä. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Kirjasta tulee hyvä mieli.

Kirjan pamflettimainen ulkoasu johtaa harhaan. Moni ehtii mielessään tuomita teoksen lipareeksi. Minäkin pohdin kirjan sanomaa sitä aloitellessani. Olin väärässä. Konsepti on kuin Aallon arkkitehtuuri tai Harri Koskisen suunnittelema käyttötavara. Kaikessa tekemisessä on vältetty turhan lisäämistä. Lopulliseen versioon on mahtunut vain kaikkein olennaisin. Hieno valinta digiaikana. Karsimalla kappaleita jopa yksittäisiksi lauseiksi ja ajatuksiksi tekstistä on syntynyt ytimekästä ja toimivaa. Matkan varrella teksti taipui ainakin omassa mielessäni Sakun puheeksi. Sitä oli kiva kuunnella ja pohtia.

Teoksen suurin onnistuminen syntyy mielessäni sen sanomasta. Saku ei esitä mitään mitä kynällä, ruutupaperilla ja yhdellä leikkaavalla lantulla voisi tehdä. Toki mukana on ajatusmalleja ja hyviä ajatuksia elämänlaadun parantamiseksi. Silti Saku haastaa meitä peilaamaan itseämme omaan elämäämme, pohtimaan ja leikkimään omien ajatustemme kanssa. Saku tunnistaa onnellisuuden syntyvän sopusuhdasta itseemme, odotuksiimme ja ympäristöömme. Saku kannustaa meitä kaikkia analysoimaan, pohtimaan ja muuttamaan yhtälöä tarvittaessa paremman tyytyväisyyden saavuttamiseksi.

Kirjan arvo on useiden ideoiden ja tuttujen ajatusten yhdistäminen selkeäksi ja kirkkaaksi kokonaisuudeksi, työkaluksi ja ajattelumalliksi. Rohkene testaamaan Sakun ajatuksia käytännössä. Huomaa kuinka tulet vähän itsekkäästäkin pohdinnasta paremmalle mielelle. Aivosi tykkäävät kun hoivaat itseäsi ja elämääsi.

Saku on ajassa kiinni. Moni voi omassa elämässään pahoin. Mieleeni tuli Asimovin ennustus hyvinvoinnissa pahoinvoivasta ihmisestä. Turvallisuutta ja tekemättömyyttä maksimoidessaan ihminen voi pahoin.  Kirjan mukaan Self-help teollisuuden arvo ylittää jo Hollywoodin tarinoilla tuottaman arvon. Ärsykkeiden määrä mielessä ei riitä täyttämään ihmisen perustarpeita eikä Maslowin tarvehierarkia täyty. Etsimme syyllisiä oman ajatusmaailmamme ulkopuolelta. Juuri tämän epäsuhdan poistamiseen Tuominen tarttuu mielestäni tehokkaasti.

Huomaan suhtautuvani Sakuun kuin olemattomaan isoveljeen. Ihailen, seuraan ja pohdin Sakun ajatuksia, kehittämistä ja yrityksiä ulkopuolelta. Huomaan usein ärsyyntyväni irrallisilta näyttävien ajatusten esittämisestä. Silti yritän pohtia ja malttaa ajatella ideoita avoimesti. Kiistatta Sakun ajatukset ovat hyviä. Ehdottomasti mies ajattelee, synnyttää ja tekee hyvää. Hyvä Saku, Hyvä Elämä!