Rakennan verkkoyhteisöä joka koostuu mediapalvelusta, tapahtumista, klubitoiminnasta sekä konsulttipalveluista. Samalla sitä voi luonehtia mediaksi, jossa ei ole varsinaista toimitusta, mainoksia eikä mediamyyntiä. Silti toiminnalla on aivan selvät toimintamallit ja ansaintalogiikka.

Olen pohtinut paljon median määritelmää digiaikana. Onko se kanava, solmukohta, palvelu vai samanmielisten käyttäjien yhteisö? Vastaus on varmasti kyllä. Toisaalta voisi kysyä pitääkö hyvän mediapalvelun olla kaikkea edellä mainittua pärjätäkseen digiaikana?

Olen huomaavinani mediatalojen kehittämisessä osittain urautunutta ajattelua. Uutta mediaa ajatellaan verkkolehtenä tai mediabrändin verkkopalveluna. Ajatukset lähtevät kultaisesta kolmiosta: toimitus, tilaajat ja mainostajat. Tulisiko meillä parempia ratkaisuja ilman näitä kaltereita?

Suodattaminen ja kuratointi näyttävät kiihtyvän kovaa vauhtia. Ampparit, Flipboard, Linkedin ja moni muu siivilöivät sopivaa sisältöä käyttäjille. Linkedin saa osalta käyttäjiltä isoja maksuja, ampparit elää trafiikilla ja Flipboard varmaankin kohdistetuilla mainoksilla. Kaikilta puuttuu joku perinteisen mediakolmion osa-alueista.

Olisiko niin että onnistumalla luomaan solmukohdan datavirtaan synnytät median? Olisiko niin että verkossa pitäisi pyrkiä jalostamaan kapeammille kohderyhmille tehokkaasti hyvä palveluita? Olisko niin että yhden brändin alla tehdäänkin paljon erilaisia liiketoimintoja?

Kirjoitin verkon ekosysteemeistä aiemmin ”miten internet muuttaa liiketoimintaasi” ja päätin itsekin kokeilla. Digitalist Network avautuu syys- lokakuussa ja pyrkii yhdistämään suomalaisia verkkopalveluiden osaajia, kehittäjiä, tilaajia ja omistajia yhteiseen foorumiin. Annetaan Tolvasen epäonnistua ja katsotaan sitten mitä asiasta voi oppia 😉 Eikös tämä ole juuri se suomalaisen kehittämisen asenne. Annetaan muiden onnistua tai epäonnistua ja katsotaan sitten onko mitään jäljellä. Media on toistaiseksi ollut lähes aina ainakin vähän myöhään liikkeellä.

Aika fiksua oli ruotsalaisilta jatkaa yrityksiä verkossa .com-kuplan jälkeenkin. Muistan elävästi kuin 2003 suomalaiset mediatalot käytännössä hylkäsivät verkon kehittämisen. No hard feelings mutta ehkäpä virheistä tulisi oppia. Nyt voisi etsiä ketterää kehittämisen kulttuuria mutta tehdä myös samalla nopeita ja riittävän isoja päätöksiä.

Kehittäminen lähtee kyseenalaistamisesta. Olisiko suomi24 teemabrändättyinä alakanavina vahvempi kuin yhtenä ryhmänä? Voisiko palvelusta irroittaa aiheita omiin domaineihin ja liitttää niihin uusia liiketomintamalleja? Uusia aika vaatii radikaaleja ajatuksia.