Mitä tapahtuu kun kuluttajat, yritykset, järjestöt ja yhteiskunta todella heräävät viestimään verkostoissa? Valtava tiedon määrä vielä räjähtää. Internet menee tukkoon. Ongelmia on jo havaittavissa. Hakukoneet eivät tahdo löytää oikeita asioita, ihmiset viipyilevät tutuissa solmukohdissa laajentamatta reviiriään ja monen somen hyödyntämisen yritykset jäävät torsoiksi. Kynnys onnistua verkossa kasvaa.

Internet on toistaiseksi hyvinkin demokraattinen paikka. Se johtunee uuden viehätyksestä. Twitter on niin tuore, että siellä on helppo lähestyä ja keskustella tuntemattomien kanssa. Verkottuminen, viestintä, välittäminen ja jakaminen on ilmaista ja vaivatonta. Entä sitten kun käyttäjiä Suomessa on vaikkapa kaksi miljoonaa? Aika vaikea porautua kenenkään tajuntaan. Amerikassa pohditaan paljon sosiaalista pääomaa, sen arvoa ja vaikutuksia yritysten menestykseen. Asiakkuudet, alihankkijat ja kumppanit nähdään jo ekosysteeminä jota on syytä viljellä. Suomessa haukotellaan paperiteollisuuden hautajaisissa.

Suomessa ei ole totuttu uusien asioiden vastaanottamiseen. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten Helsingin Aleksanterinkadulla oli suomalaisia vaateliikkeitä. Pukeva, Kuusinen, Halonen ja olikohan se Simola tai jotain. Missä ne ovat nyt? H&M, Zara, Mango, Dressman sattuvat silmiini aamulenkeillä. Samalla tavalla suhtaudumme digitalisaatioon. Antaa ihmisten totutella Facebookiin, Twitteriin, Spotifyihin jne. Ja mennään ”sitten” kun siellä voi tehdä rahaa.

Minkä talousteorian mukaan penetroituja markkinoita on helppo valloittaa? Luuleko joku poliitikko sitten heräävänsä kuukausi ennen vaaleja keräämään seuraajia verkossa? Miten suomalaiset mediatalot kuvittelevat löytävänsä lukijansa verkossa kaiken metelin keskellä? Se että sanomalehdet ovat olleet suljettuja kanavia on heikentänyt lukijasuhdetta. Ei vahvistanut sitä.

Facebookissa kiersi hyvä kuva. Maslowin tarvehierarkian alimmalle tasolle oli piirretty uusi kerros. Siinä luki internet. Mielestäni paras kuvaus mitä on tapahtumassa. Reaalitodellisuden rinnalle on siirtymässä digitaalinen todellisuus. Verkon keskeisin trendi on online ja off-line maailman sekoittuminen, siitä erikseen.

Olin eilen isossa teatteriesityksessä. Valojen sammuessa salissa tuikkivat sadat jos ei tuhannet älypuhelimen valot. Valehtelematta rivilläni 5/6 tuijottivat omaa puhelintaaan aluksi esityksen sijaan. Itse pääsin vaivihkaa seuraamaan, kuinka teini salamannopeasti tsekkaili eri solmukohtia. Chättejä, Tumblerin, Whatsappin jne. oletko kuullut nuoresi käyttämistä palveluista? Kerrotaanko niistä lukemissasi lehdissä? Käsitteleekö Suomen Kuvalehtesi laajasti maailman tämän hetken suurinta murrosta? Ei käsittele.

Odottelun sijaan on syytä painaa kaasua. Ainakin jos haluaa olla digiaikana vaikuttaja. Henkilö, brändi tai yhteisö. Yhteisöjenkin rakentamiseen ehtii vielä jos osaamista on. Suurin ongelma verkossa on jo käyttäjien saaminen innostumaan. Se ottaa aikaa, osaamista ja yrityksiä. Eikö silti parempi ole olla mukana siellä missä tapahtuu kuin rustailla palavan lautan tarinoita kotikonttorilla? Digiaika on nyt eikä huomenna. Ei kannata jäädä junasta.

Tarkemmin ajateltua tämä kirjoitus olisi varmaan pitänyt julkaista papyryksellä, eikä verkossa. Hölmöt eivät halua olla mukana. Jos tunnet jonkun verkossa, välitä viesti eteenpäin. Digiaika kulkee ihmisten välisellä viestimisellä. Hyvän viestin välittäminen on vastaanottajasta huolehtimista.