Millaista on mielekäs työ? Onko se sellaista turvallista, joka tuo leivän pöytään? Vai jotain mikä voi muuttaa maailman? Vai arkista aherrusta hyvässä porukassa hyvistä ja huonoista hetkistä nauttien.

Olen aina tarvinnut isomman tehtävän, mission työskentelyni perustelemiseen itselleni. Siis motivoitumiseen. Minulle ei riitä tunne siitä, että jos en tänään mene, niin tulee potkut tai teen mitä tahansa saadakseni rahaa. Työ on ollut minulle merkittävä osa elämää ja keskeinen osa elämän suunnitelmaa. Olen halunnut myös kokea elämää työelämän kautta.

Ihminen ei mielessäni ole työmarkkinoiden tai työn antajan armoilla. Jokaisella on itse mahdollisuus tunnistaa vahvuutensa ja kehittää niistä ammatti. Ja lähes kaikkea voi tehdä ammattimaisesti. Mikä vaan itsestä mielekkäältä tuntuva voi olla jollekin arvokasta. Ja voit tehdä kaikkea mihin rahkeet riittävät. Rahkeille taidamme asettaa suurimmat esteet aina itse. Osaisimme jos uskaltaisimme kokeilla, epäonnistua, oppia ja tehdä uudestaan. Menestyisimme jos uskaltaisimme menestyä.

Olen pohtinut voisinko erottaa toisistaan mielekkään työn ja ansainnan. Tienata toisaalla ja keskittyä johonkin mitä eniten rakastan. Arvostan ihmisiä, jotka käyvät raksalla tai tehtaalla rakentaakseen venettään tai rassatakseen harlikoita. Arvostettavaa on myös tehdä ammatikseen vaikkapa yleisurheilua, jossa ei koskaan todennäköisesti voi nousta maailman huipulle.

Minulla on toivottavasti ainakin kaksi vuosikymmentä aikaa toteuttaa itseäni työelämässä. Todennäköisesti Jörn Donnerin malliin vielä enemmän jos vain terveyttä riittää vielä pidemmälle. Aprikoin olisiko parasta siivota roskia merestä, opettaa seuraavalle sukupolvelle parempaa yrittämistä vai keskittyä siihen mitä markkinoilla on minulle tänään ja huomenna annettavana.

Molempi parempi. Vähän ajastani jää kuitenkaan jäljelle. Ehkä juuri siksi pitäisi yrittää saada aikaan jonkinlainen muutos. Yrittää vaikka varmistaa Suomen mahdollisuudet yrittää ja onnistua jatkossakin. Tai keksiä jotain millä muovipakkaukset saataisiin korvattua suomalaisilla kuiduilla. Sota muoveja vastaan olisi hyvä missio. Niin on kyllä digitalisaatiokin. Tehdään enemmän ja parempaa vähemmällä rasituksella, kulutuksella, päästöillä ja jakamisella. Onko sinulla työssäsi missio, joka tekee työstäsi mielekästä? Minusta jokaisella pitäisi olla jokin oma ajatus.

Kesä on parasta aikaa irtautua arjesta ja antaa mielensä lipua vapaasti. Ajatus aivojen sulkemisesta kesäksi on vaatimuksena mahdoton. Antaa mielen virrata ja pidetään huolta akkujen lataamisesta.

Onhan juuri kesällä suomalainen lähimpänä aitoa itseään pelkistettynä, luonnossa ja yksin ja erikseen muiden suomalaisten joukossa. Silloin on hyvä aika löytää vastauksia puhutteleviin kysymyksiin. Ne saattavat syntyä ajan kanssa aivan itsestään.