Provosointi on hyvä tapa houkutella ihmisiä ja yrityksiä muutokseen. Ajattelen usein ihmisten heräämisen, innostumisen ja uuden mahdollisuuden näkemisen vaativan intohimoista uskoa välillä olemattomaankin.

Maailmassa on aivan liikaa asioita. Siksi tuntuu, että ilman hyvää provosointia uudet mahdollisuudet menevät ainakin yritysjohdolta täysin ohi. Sanonkin usein ylimmän johdon ohittavan kaikki bussia pienemmät törmäykset. Siksi provosointi tekee idealle saman kuin Marshall sähkökitaralle. Varmistaa idean tuntuvan munuaisissa asti.

Mielessäni ideoita pitää myydä ja välittää samalla herkkyydellä, jolla Toni Wirtanen tai Dave Grohl käskevät kitaroita välittämään tunteita. Idean myynnissä on vähän samaa taikaa kuin elävässä musiikissakin. Parhaat Brucet ja Bonot laittavat koko stadionin hytkymään omasta intohimosta lähtevästä kommunikaatiosta.

Provosoidun itsekin helposti. Minut on kohtuullisen helppo saada ärsyyntymään tai innostumaan uudesta. Intohimo, tunteen ja innostuminen aiheuttavat cocktailin, jossa menee turhat, laskelmoidut, hyvät ja yleiset asiat sekaisin. Tunne ottaa vallan ja tunteista saattaa olla valitettavan lyhyt matka vääriin sanoihin.

Osa ihmisistä pitää provosointia täysin turhana asiana. Kehittämisen kuulemma onnistuvan paremmin silittelemällä. En ole koskaan nähnyt minkään uuden syntyvän ilman intohimoa, erimielisyyttä, keskustelua, mielipiteitä ja yhteistä halua synnyttää parempaa. Hyvää sparrausta ja provosointia tarvitaan. Provokaatioita ei oikein mihinkään.

Provosointi sotketaan usein ärsyttämiseen, oikeassa olemiseen tai omien asioiden pakkomyyntiin. Olen asiasta täysin eri mieltä. Provosointi on osa konstruktiivistä ajattelua, jossa vastaanottajalle jätetään paljon tilaa muodostaa itse mielipiteensä asiasta. Enhän minä eikä kukaan mukaan pysty päättämään muiden tunteita tai ajatuksia. Provosoimalla saadaan myös tunteita ajatusten tueksi. Miltä uusi tuntuu? Voittaisimmeko muutoksen pelon ja ryhtyisimme kokeilemaan uutta? Mitä saisimme uudella aikaiseksi? Pieni provosointi päivässä pitää tappiot loitolla.

Rakastan ihmisiä, jotka provosoivat omalla brändillään jatkuvasti julkisesti. Donner, Oksanen, Röyhkä, Cheek, Enbuske, Alizad, Sarasvuo, ja moni muu. Ilman heitä elämä olisi todella tylsää. Iso käsi hyvälle provosoinnille!