Olen omassa maailmankuvassani mielestäni realistinen. Arvaan monen mielestä maailmani olevan epätodellinen, idealistinen tai aivan mahdoton ajatus. Uskon silti yksilön kykyyn synnyttää tuloksia, yritysten mahdollisuuteen muuttaa maailmaa ja yhteisöjen olevan prosesseja ja rakenteita vahvempia. Pidän kiinni uskostani tilanteessakin, jossa Suomessa sukeltaa teollisuus, talous ja yhteiskunta. Tiedän loputtoman toivottomuuden olevan ihmisluonteen vastaista. Kun epätoivoisuus on suurinta, on paras aika investoida.

Olen LTA -taipumusanalyysin mukaan muistaakseni muutosjohtajaa lähestyvä kehittäjä. Analyysin laadusta tai tasosta en tiedä, mutta ominaisuudet tuntuvat kohtaavan. Muistan vuosia sitten harjoituksen vetäneen konsultin todennen kaltaisteni olevan riskiryhmässä alkoholismille ja loppuunpalamisille. Maailma ei valmistu, eikä muutokset tahdo toteutua toivotulla tavalla. Yritin ottaa asiasta onkeeni ja pohtia maailmani suhdetta vallitsevaan todellisuuteen. 

Etsin täyttymystä. Pohdin kuumeisesti yhdistäisin intohimoni, energiani ja tuloksellisuuden pitkäjänteiseen arvon kasvattamiseen. Uskon taseisiin, markkinaosuuksiin ja omistajalta toiselle siirrettävään arvonmuodostukseen. Haluaisin aina saada jotain aikaiseksi. Päässäni on vamma, joka sanoo etten hyvistä tuloksista huolimatta ole vielä lähelläkään sitä mihin matkani on tarkoitettu.

Yritän aktiivisesti. Puhun, kirjoitan, kehitän ja kohtaan valtavan määrän ihmisiä ja yrityksiä. Etsin päämäärääni. Ehkäpä Digitalist Network on työkalu synnyttää kohtaloni. Ainakin se herättää hankkeilleni tyypillisesti paljon hämmennystä. Onko tämä media, verkosto, palvelu vai työnvälitykseen tähtäävä palvelukokonaisuus? Vastaukseni on kyllä. Yhdistämme pilvessä mediaa kuratoivan suodattimen (Flipboard), verkkomedian (Mashable), tapahtumamedian (Management Events) ja hautomon (vaikkapa Rocket-internet.de) Asiassa ei ole mielestäni mitään eksoottista. Hyvin samankaltaisella ajattelulla toimii esimerkiksi amerikkalainen Fast Company.

Internet ensin pirstaloi arvoketjuja, sitten yhdistelee niitä uudella ja kiinnostavalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy yrityksiä kuten Facebook, Twitter, Uber, Evernote, Airbnb jne.

Kohtaan digiapostoli –keikoillani paljon hämmennystä. Puhuin taannoin median käyttöä suunnitteleville asiantuntijoille. Kysyin miksi vaikkapa Valiosta on miljardin euron mediainvestoinnin jälkeen syntynyt niin mustavalkoinen ja monotoninen kuva, joka ainakaan minulle ei merkitse oikein mitään. Miten on mahdollista että vuosikymmenten monopolin jälkeen Danone tulee hetkessä rinnalle. Eikö jatkuva mainostaminen ja median vuoraaminen tuoteoksennuksella synnytäkkään brändiä?  Miksi Lidl haukkaa vuosikymmenessä ison palan ruokakauppaa keskusliikkeiden välistä? Miksi teleoperaattorit ovat niin samanlaisia? Ihmiset selvästi ihmettelevät pohdintojani. Provosointi herättää ajattelemaan ja saa veren kiertämään. Kuulija saa itse valita pitääkö asiasta vai ei. Kerron vain mitä kuluttajana yrityksistä ajattelen.

Pohdin mikseivät suurimmat yritykset selvästi saa itsestään irti aivan parastaan.

En tiedä minne muutosta rakastavat ihmiset päätyvät. En osaa sanoa minne joutuvat tulevasta elävät. Etsin itseäni ja ympäristöä joka hyväksyisi ajatukseni. Moni on ajatellut sen olevan mahdotonta. Useampi on kehottanut pysähtymään ja alkamaan elämään tätä elämää. Auttajat ihmettelevät tyytymättömyyttäni. En osaa sanoa olenko kasvun, tuhon vai parannuksen tiellä. Taidan kuulua porukkaan, jonka on itse luotava kohtalonsa. Ei taitaisi valmis sellainen sittenkään kelvata.

Taidan vain yrittää jaksaa yrittää jotain joka päivä. Ideoida, suunnitella, rakentaa ja kehittää uudelleen. Ainakin sillä saa paljon aikaiseksi. Pitää kai antaa tulevan vain tapahtua päivä kerrallaan, yrittää nauttia retkestä ja tehdä oikeita valintoja. Jokainen uusi päivä on kuitenkin mahdollisuus tehdä asioita edellistä päivää paremmin.

Jokainen kirkastuva aamu on uusi kuva maailmasta. Ihminen on kai ennenkaikkea sitä, mitä hän itse yrittää.