Jokin ei täsmää. Palaset eivät ole kohdallaan. Yhteenlasketut osaset ovat vähemmän kuin kokonaisuuden potentiaali. Synergiaa ei synny. Mistä kiikastaa?

Mika Anttonen on fiksuimpia ihmisiä, joita olen livenä kuunnellut. Älykäs, kiinnostava, osaava ja menestyvä. Lähestyttävä, sympaattinen, kohtelias ja selkeästi vaativa itselleen ja hankkeilleen.

Mika on mies joka antaa aikaansa Suomen valtion energiapolitiikalle. Mika puhuu yrittämisestä yrittäjille, Mika ostaa Shellin, Mika taistelee jättiläisiä vastaan ja puolustaa hiihtoa kun kukaan muu ei sitä tee. Ennen kaikkea Mika rakentaa energiakonsernia, joka katsoo enemmän eteen- kuin taaksepäin. Mikä on yrittäjä, uudistaja ja visionääri.

Miksi ST1 ei ole meidän kaikkien huulillamme? Miksi emme jonota kallista polttoainetta juuri Mikalta?  Miksi tämän uudistajan työ ei profiloidu kuten Suomen Bransonin soisi niin tekevän? Mikä mättää ettei tekemisestä profiloidu kirkasta haastajaa Neste Oilille tai muulle establishementille? Jossain mättää sanon minä.

Onko syynä taitavasti rakennettu junttimaine? Suttuiset asemat, Shellien hiilaripommi-ateriat vai jippo-lehti henkiset tuuliviirit asemien katolla? Olenko liian juppi näkemään Anttosen neurouden sisälle vai minkä osan viestinnästä missaan? Miksi en näe sitä mitä aivot minulle kertovat?

Vai onko niin ettei palkittu ST1 –asiakasohjelma, Anttosen ääni ja kasvot ja konsernin mittava tuotekehitys onnistu rakentamaan sitä yhtenäistä, kirkasta tulevaisuuden brändiä, jonka sille niin mielellään soisi? Mitähän hyötyä hajanaisesta viestinnästä on? Aina voi ostaa ja myydä palasia, mutta olisihan teollinen kokonaisuus paljon arvokkaampi. Henkilöstölle, kumppaneille, asiakkaille ja omistajille. Ihan kaikille meille.

Ajatteleeko Mika, että tehdään kansan tavalla? Vai eikö arvosta brändäämistä osana liiketoimintaansa. Hänen kasvonsa ovat menestyksen purjeissa halusi sitä hän tai ei. Firman ei tarvitse häneltä näyttää mutta voisihan se olla ajatusten tasolla? Onko Mikalle liiketoiminta-arvo pelkkää kassavirtaa? Haluaisin todella tietää.

Kuten sanoin, arvostan Mikaa ja hänen saavutuksiaan ehkä enemmän kuin kenenkään samanikäisen. Arvostan hänen tapaansa kulkea omia polkujaan. Mutta haluisin että hänen luomuksensa piirtyisi myös arvonsa mukaan, energiateollisuuden kokonaisvaltaisena uudistajana, suomalaisena puhemiehenä ja kasvollisena omistajana. Sitä Suomi tarvitsee! Kasvollisia menestystarinoita perinteisille toimialoille joissa voidaan näyttää että pienikin voi pärjätä.