Pelasin lisää peliä lentokoneessa.  Olin kirjoitukseni jälkeen keskustellut kaverini kanssa kassavirran, kassan jne. Merkityksistä pelin kulussa. Olimme hieman erimielisiä siitä, kannattaako kassaa pitää yli tuhat rahaa vai riittääkö se että purkaa hotelleja taseesta aina kun tarve vaatii. Kaverini puhui defensiivisistä ostoista pelin alkutaipaleella, eli kokonaisvaltaisesta kaavasuunnittelusta osana omaa rakennusstrategiaa. Hänen mielestään oli erinomaisen tärkeää miten nopeasti ja mihin muut pelikumppanit pääsisivät hotelleja rakentamaan.

Keskustelu jäi askarruttamaan. Defensiiviset ostot haiskahtivat kilpailustrategialta, strategiselta suunnittelulta ja kilpailukyvyn vaalimiselta, lempiaiheiltani. Huomasin pelistä aivan uudenlaisia piirteitä. Pelin alussa, usein ennen kuin kukaan on tehnyt yhtään siirtoa on paras aika neuvotella. Katsomalla miten tontit on arvottu ennakkoon, (käytän tätä ominaisuutta) pääsee näkemään mihin kukin pelaaja tulee todennäköisesti rakentamaan. Nopeasti pääsee tekemään myös vaihtokauppoja, ostoja ja rakentamaan omaa tonttiarsenaalia. Onnistumalla neuvottelemaan kolme kokonaista tonttipakettia voittaa pelin lähes 80% todennäköisyydellä. Ainakin noin 20 pelin kokemuksella.

Olin hämmästynyt. Alkuvaiheen kilpailuedun tavoittelulla, hyvällä strategisella suunnittelulla ja aktiivisella toiminnalla kilpailukentällä voitetaan peli ennen kuin se ehtii alkaakaan. Samalla tajusin, etten taida tietää yhtään isompaa yritystä Suomessa, joilla olisi selkeä, vähintään kolmiulotteinen kilpailustrategia. Tiedän useitakin toimitusjohtajia, jotka ajattelevat kilpailukyvyn olevan kunnossa, mutta en yhtään taloa jossa kilpailustrategia olisi dokumentoitu, viestitty voimakkaasti talon sisällä ja jalkautettu mukaan kaikkeen tekemiseen, yrityksen brändiin. Vähän kuten Rooman 1080°-ajattelu. Silti ainakin Monopolyssä juuri kilpailukykyyn tähtäävä suunnittelu on aivan kriittinen yrityksen menestymisen kannalta.

Voiko tästä vetää johtopäätöksiä arjen yritystoimintaan? Tonttikauppa ja rakennusluvat ovat aidon rakentamisenkin perusteita. Toinen kohta, jossa huomaa kilpailijoiden heikentämisen mahdollisuudet on telekommunikaatio. Patenttisalkut, yksinmyyntioikeudet jakelutiessä jne. Ovat telekilpailun arkea. Tänäkin vuonna vasta joulupukki kertoo ketkä saivat älypuhelimensa valmistettua, jakeluun ja sitä kautta markkinoille. Tammikuussa tiedämme, mikä on Nokian tulevaisuus ja oliko Iphone5 sittenkään niin suuri pettymys.

Toivoisin ainakin oman sukupolveni yritysjohtajien ottavan kilpailuetuun tähtäävän strategisen suunnittelun vakavasti. Onhan se lempilapseni. Yrityksen myynnin kasvattaminen, markkinointi eli markkinan avaaminen ja liiketoiminnan kehittäminen ovat toisistaan erottamattomia digiaikana. Jokaisen yrityksen on vähintään markkinoitava verkossa, luotava sinnä lisäarvoa käyttäjille, mahdollisesti uusia palveluita ja todennäköisesti myös käytävä jonkinmuotoista verkkokauppaa. Niin väkevä on digitalisaation voima.

Sain kaveriltani lounaalla Buena Vistassa hyvää palautetta. Kertoi Tolvasen maistuvan. Totesi, että useimmiten Kauppalehti tai Helsingin Sanomat eivät tarjoa mitään yllätyksellistä, mutta Tolvaselta voi tulla lähes ”mitä tahansa.” Otin asian kohteliaisuutena. Palaute on tärkeää, se pitää kirjoittajan hengissä. On myös hienoa saada rohkaisua kirjoittamaan vielä vähän kummallisemmistakin aiheista. Se virkistää ja pitää blogin hengessä. Olisi kaamea ajatus pitää jotain virallista korporaatioblogia, kuka sellaista jaksaa lukea? Ennaltamääriteltyä, hallittua totuutta?