Kaverini pyysi anteeksi. Hänellä oli mielessään ajatuksia ICT-tulevaisuudesta ja pyysi anteeksi, että sotki ”ATK-asioita” digitalisoitumiseen. Hymyilin, sillä olemme usein ja syvällisesti keskustelleet miten digitalisoituminen on ennenkaikkea rakenteiden, käyttäytymisen ja prosessien muutosta, eikä pelkästään päätelaitteita, kanavia ja ohjelmistoja. Itse asiassa olimme lausuneet useampaan otteeseen, että keskustelu on aidompaa ja tuoreempaa, kun asiaan ei sotketa työkaluja. Harvoin kylpyhuoneen remontoinnin yhteydessäkään puhutaan Makitasta, työkaluista tai sementtilaaduista. Keskustelua hallitsevat haaveet kylpemisestä, saunomisesta ja haaveiden toteuttamisesta.

Hymyilen. Tajusin että digitalisaatio muuttaa jo niin nopeasti toimialoja, käyttäytymistä ja rakenteita, että samaan aikaan perinteisten ICT-aiheiden käsittely alkaa olla epärelevanttia. Se mitä Nokia edustaa, mihin operaattori pystyy tai millaisia ohjelmistoa myydään, on häviävän pieni osa muutosta, jota todistamme päivittäin.

Ostamme, asioimme, haemme tietoa, verkotumme, reagoimme ja panikoimme eri tavalla. Minnan sanoin: ”Apu on yhtä lähellä kuin lähin yhdistetty päätelaite.” Päätelaite on arvokas, mutta ainoastaan siksi, että se mahdollistaa digitalisen maailman kuluttamisen.

Muutos ei ole tämän päivän juttu. Sanomalehdellä ja faksilla pärjää mainiosti. Kysymys on muutoksen vauhdista, mahdollisuuksista ja uuden kasvun luomisesta. Diginatiivit eivät erottele online ja offline maailmoja, vaan olettavat hoitavansa asioita digitaalisesti, ja oppivat, osaksi pelimaailmojen takia, ajattelemaan mahdollisuuksia rajattomasti. Miksi kaikkea mitä tehdään ei voisi tehdä kuten Angry Birds? Miksi emme olisi globaali menestystarina? Miksi ei myytäisi globaalisti? Verkossa ei ole rajoja, eikä ole mahdollisuuksillakaan. Täytyy vain uskaltaa kokeilla uutta. Antaa uudistusten tulla, luopua vanhoista. Kuusikymmentäluvun jäärät hikoilevat. ”Näin on aina tehty, se toimii, miksi fiksata?”

Suomen yrityksissä on vallassa porukka joka on tehnyt ihmeitä istumalla lentokoneissa. Analogisen sukupolven supertarinat on rakennettu lentomaileilla, fakseilla ja neuvotteluilla. Digisukupolvi tekee kaiken kotisohvalta, tuo Bransonin Jyväskylään, tekee globaalin Dreamdo –palvelualustan Mikkelissä jne. Matka maailmalle on lyhyt, yhden napin takana. Myyntiennätyksiä rikotaan apstoreissa, eikä maailmannäyttelyissä. Pientä, sanovat teollisuusmiehet. Suurta, sanon kun puhutaan tulevaisuudesta, kasvusta.

Onneksi julkinen sektori näyttää latua. Ympäristöministeriö sähköistää rakentamisen lupaprosesseja, maanmittauslaitos uskoo avoimeen dataan, Kela ja verottaja tekevät järkeviä asioita. Hyvä niin, sillä mehän ne maksamme. Avoin keskustelu tekee hyvää potilastietojärjestelmille. Nyt on vain tärkeintä huomata, että emme puhu kanavista, päätelaitteista ja palveluista, vaan kasvusta, kehittämisestä ja tulevaisuudesta.

Terveiset tulevaisuus 2030 seminaarista.